Kaunis hetki

Vanhempani olivat viime lauantaina käymässä meillä ja laitoin kahvin kanssa tarjolle kaikkea mitä jääkaapista sattui löytymään. Istuessani itse pöydän ääreen, huomasin miten arkisen kaunis kattaus oli. Kuvasta tunnelma ei valitettavasti välity yhtä hyvin. 

Olen nykyään ihan todella huono tilannekuvaaja, unohdan aina kameran olemassaolon kun keskityn vain nauttimaan tilanteesta. Ja yleensäkin olen sitä mieltä, että pirskeet ovat onnistuneet, jos niissä ei muista ottaa yhtään valokuvaa. Tästä tilanteesta tajusin kuitenkin napsaista hätäisesti pari kuvaa. 

Mulle tuli myös sellanen kiva tunne, että mä oon onnistunut tavaran karsimisessa, kun mun olemassa olevista tavaroista saa summanmutikassa ihan kivan näköisen setin. Ilman sommittelemista ja miettimistä. Näitä tilannekuvia pitäisi todellakin ottaa enemmän.

Mitä en ostanut sekopäisen hulluilta päiviltä

Oikeasti mä olen sitä mieltä, ettei Hulluissa päivissä, kuten missään muissakaan kauppojen osta-heti-nyt-muka-halvalla -kampanjoissa ole mitään järkeä. Toisaalta Hullut päivät on oiva sauma hankkia se kauan himoittu ja harkittu klassikkohuonekalu vähän edullisemmin. Tavallaan sääli, että Stockmannilla menee nyt (ilmeisesti) huonosti. Periaatteessa sen konsepti on minimalistinkin ajatusmaailman sopiva, eli laadukasta tavaraa ja hyvää palvelua halppistrikoiden ja muovin sijaan. Ehkä Stockan heikkous on sitten juurikin se, että siellä myydään myös sitä trikoorytkyä kalliiseen hintaan. 

Tätä en ostanut.

Nyt tulee nolo tunnustus, mutta mä kyllä selaan edelleen Hullareitten kuvastoa. Vuosi sitten ostin Stokken Tripp trapp -syöttötuolin, koska se oli meillä hankintalistalla ja Hulluilta päiviltä sen sai vähän halvemmalla. Nyt kuvastosta silmiini osui Tolixin H45 -jakkara. Tolixin tuolit on mun mielestä aivan sairaan hienoja, mutta en halua meidän Artekin ruokapöydän tuoleja kuitenkaan vaihtaa. Meillä on yksi hutera vanha puinen jakkara, jonka kanssa kurkottelen ylähyllyn tavaroita. Tolix olisi siis tullut sen paikalle. Vanha jakkara kuitenkin ajaa vielä asiansa, joten ostamatta jäi Tolix. Ja ihan hyvä näin, se vanha jakkara olisi kuitenkin jäänyt tänne pyörimään.


Ja taas on perjantai. Hyvät viikonloput! :)

Valkoiset tulppaanit

 

Kerrankin oli perusmarketissa valkoisia tulppaaneja, oli siis pakko ostaa. Ovat kyllä niin kauniita. Ja toi kauan kaivattu valo!

Vaatehuone nyt

 

Hitaasti mutta varmasti edistyy vaatehuoneen järjestäminen. Ostin pari Ikean Algot -sarjan hyllyä lisää ja Drönä -säilytyslaatikoita, joita meillä oli jo muutama ennestään.

 

Dymolla nimikoin laatikoiden sisällöt.

 

Siirsin likapyykit kahteen mustaan laatikkoon. Suunnittelin myös siirtäväni pyykinkuivauksen vaatehuoneeseen, tossa Algot -sarjassa kun on siihen tarkoitukseen soveltuvia housunripustin -hyllyjä sun muita. Kuivatin yhden koneellisen kokeeksi perinteisessä kuivatustelineessä vaatehuoneessa ja lopputuloksena oli todella ummehtuneelle haisevat vaatteet. Ilmanvaihto pitäisi olla siis huoneessa parempi, tai sitten ovi pitäisi pitää auki, joka ei tietty ole paras vaihtoehto.

 

Tämä puoli vaatehuoneesta on vielä vaiheessa. Jonkun verran tavaraa lähtee myyntiin tai pois lahjoitettavaksi. Toistaiseksi ne odottavat vielä sikinsokin tuossa alimmalla hyllyllä ja kassissa lattialla.

 

Alkaa näyttää jo aika hyvältä. Nuo ylimmät Ikean Kassett -laatikot ovat tosi hyvännäköisiä, mutta ei ainakaan meillä tahdo kestää käyttöä. Ruuvit löystyvät, ja toinen laatikko vähän repeytyi, kun puolittain astuin sen päälle. Liekö siis vika ehkä käyttäjässä? Mutta kuitenkin, päädyin siis ostamaan noita kangaspäällysteisiä laatikoita, joissa ei ole irtoilevia osia ja vaikuttavat muutenkin kestäviltä.

Kuitteja sisältävä Adidaksen kenkälaatikko on ehkä sata vuotta vanha. Se todellakin lähtee vaihtoon, kun löydän jonkun kivan rasian sen tilalle.

Mielestäni ostin samoja lehtitelineitä Ikeasta, kun aikasemmin, mutta ovat näköjään hivenen muuttuneet muutamassa vuodessa. Uudemmat kaksi ovat oikeassa reunassa.

Eh, miehen teknologia-it-mikälie-tietokoneiden-hallinta-keskus. No en ota kantaa, vissiin on hyvät systeemit, mut onhan toi nyt ihan kaamean näköinen. On sentään kuulemma vielä keskeneräinen. :) Äitiyspakkauksessa säilytän lapsen vielä liian isoja vaatteita. Tekisi mieli viskata laatikko menemään, sillä mielestäni se on aika kauhee (vaikka muka joku design -laatikko onkin). En vaan kuitenkaan henno sitä tehdä, sillä kun sehän on "paljon puhuttu, arvokas, jälkipolville säilytettävä, kulttuurihistoriallinen vauvannukutus pahvilaatikko." Minimalisti minussa tietenkin sanoo, että haloo: se on vain ruma pahvilaatikko.

Pöytä on vaatehuoneessa edelleen, mutta se voisi toimia työpöytänä. Tosin saman tarkoituksen ajaisi vähän syvemmät hyllyt.

Tämmösessä vaiheessa siis ollaan, paljon siistimmältä näyttää nyt jo. Ja taas on muuten perjantai. Hauskat viikonloput siis! Itse taidan ainakin hetken viikonlopusta uhrata vaatehuoneen jörjestelylle :)

Terveisiä Tampereelta!

 

Huh, viimein takaisin blogin parissa. Ensin tuli vatsatauti, sitten tuli viikonloppu Tampereella. Siinä samalla oli myös temppuilevat tietokoneet ja kadoksissa olevat laturit. Blogihiljaisuuden katkaiskoon kuulumiset Tampereelta upeasta Hotelli Tornista. Vietimme Tampereella mummuni 80-vuotis synttäreitä ja päätimme yhdistää juhlintaan pienen miniloman hotellissa. Olen kuullut jonkun sanovan, että hotellihuone tuntuu luksukselta sen takia, että niissä on tavaraa niin vähän. Ei siis kallis sisustus, design, huonepalvelu tai edes muhkea sänky. En todellakaan muista mistä tämän kuulin, eikä siinä välttämättä ole mitään perää :) Uskon siihen kyllä itse! Kun omat kamat on levitetty huoneeseen, se ei enää näytä niin kivalta.

Tampereen Torni on aivan uusi hotelli, joten luonnollisesti siellä ei ollut mitään nuhjuista. Huoneen sisustus oli kivasti pehmeän teollinen, päävärien mustan, harmaan ja valkoisen lisäksi oli käytetty punaista tehosteena. Huoneen betoninen katto oli aika vau. Epäsuora valaistus katossa oli kekseliäs idea, jota voisi yksityiskodeissakin käyttää.

 

Kylppärin lattiat, seinät ja katto olivat kaikki mustia, ja se teki huoneesta tosi tunnelmallisen. Valaistuksena oli kirkkaan valon lisäksi tunnelmallinen kattokruunu (josta en saanut julkaisukelpoista kuvaa). Allas oli tosi kaunis, vesi poistui siitä tavanomaisen pohjaviemärin sijaan huomaamattomasta pienestä, mutta leveästä aukosta. Jos nyt remppaisin omaa kotia, haluaisin sinne seinään upotettavan vessanpytyn.

Jokaisessa huoneessa oli taideteos, jonka sai ostaa omakseen. Myös jokaisen kerroksen käytävällä oli taidetta.
 

 

Tämä lamppu on tehty aaltopahvista!

 

 

 

 Huoneessa oli koko seinän levyinen Tamperehenkinen maalaus (tai tapetti?). 

  

Ehdin sentään tehdä mummulle kortin.