Nuukailijan erikoiskahvi

Tämä on vanha kikka, mutta mulle aika uusi. Eli ennen suodatusta kahvin joukkoon lisätään esimerkiksi vaniljasokeria tai kardemummaa, ja lopputuloksena on "erikoiskahvia". Olen huokaillut kauppojen hintaville vanilja- ja joulukahveille, kunnes tajusin, että voin maustaa tavallista kahvia aivan itse.

Vaaleanpunainen muumimuki on yksi niistä lahjoista, jotka ei tavallaan ole mun tyyliä eikä mielestäni sovi meidän kotiin täydellisesti, mutta olen silti säästänyt sen. Meillä on niitä itseasissa kaksi, mun ja miehen rakkausmukit. Eli en olisi noita mukeja ehkä itse ostanut, mutta tykkään niistä silti. Sanottakoon muuten, että en voi käsittää muumimuki maniaa! Mitä järkeä on kerätä astioita, joita ei voi rikkoutumisen pelossa edes käyttää? Yleensäkin ihan minkä vaan tavaran kerääminen vain keräilymielessä on minusta aivan käsittämätöntä.

Pajunkissat

Mä kirjoittelin joulun alla, miten mä en tue mitään juhla- tai sesonkiajattelua sisustusjutuissa. Nykyään musta tuntuu, että mä havahdun juhlapyhiin vasta sitten, kun näen ruokakaupassa ilmoituksen poikkeavista aukioloista. Musta on tullut ihan hirveä antijuhlija :D Nään vaan joka puolella turhaa krääsää, niinkuin nyt vaikka pääsiäisen suklaamunien muoviset sisällöt. Uskonnolliset juhlat ei muutenkaan merkitse mulle mitään, mutta pitäisikö sitä jotain perinteitä kuitenkin näin äitinä pitää yllä. Tässäpä pulma. 

Ehkä mä vielä joskus innostun, ja esimerkiksi saan noihin pajunoksiin myös jotain koristeita liimatuksi. Kauniitahan ne ovat ihan noinkin! Hyvää pääsiäistä nyt sit kumminkin! :)

Ja kaikki oli ihanasti rempallaan.

 

Tämä sängyn takaa pilkottava laudan pätkä on (oli?) menossa keittiöön peitelistaksi.

Vaikka makuuhuoneen vanha lattiavalaisin niin ihana onkin, niin eipä taida olla kovin turvallinen. Saiskohan tämän vielä korjattua...?

 

Väliaikaisratkaisu kaverin Ikea -lampusta. Edelleen katossa erittäin sinnepäin asennetusti.

Vessan väliseinään piti asentaa mittatilauksena teetetty rosterilevy.

 

Vaatehuoneen järjestelyssä vanha puulaatikko siirtyi vitriinin päälle odottamaan maalia. On odottanut sitä tuossa jo tovin.

 

Kylppäristä puuttuu peili. Vetimetkin puuttuvat, mutta toimii se näinkin.

Ja näitten tilalle pitäis saada pajunoksia.


Että semmoinen piristys tähän päivään :D Näitä rempallaan olevia asioita toki löytyy muitakin, varsinkin kun omaa kotia katsoo välillä turhan kriittisesti. Ehkä minunkin pitäisi oppia hyväksymään pieni keskeneräisyys, varsinkaan kun sitä ei muut juurikaan huomaa.

Kaunis hetki

Vanhempani olivat viime lauantaina käymässä meillä ja laitoin kahvin kanssa tarjolle kaikkea mitä jääkaapista sattui löytymään. Istuessani itse pöydän ääreen, huomasin miten arkisen kaunis kattaus oli. Kuvasta tunnelma ei valitettavasti välity yhtä hyvin. 

Olen nykyään ihan todella huono tilannekuvaaja, unohdan aina kameran olemassaolon kun keskityn vain nauttimaan tilanteesta. Ja yleensäkin olen sitä mieltä, että pirskeet ovat onnistuneet, jos niissä ei muista ottaa yhtään valokuvaa. Tästä tilanteesta tajusin kuitenkin napsaista hätäisesti pari kuvaa. 

Mulle tuli myös sellanen kiva tunne, että mä oon onnistunut tavaran karsimisessa, kun mun olemassa olevista tavaroista saa summanmutikassa ihan kivan näköisen setin. Ilman sommittelemista ja miettimistä. Näitä tilannekuvia pitäisi todellakin ottaa enemmän.

Mitä en ostanut sekopäisen hulluilta päiviltä

Oikeasti mä olen sitä mieltä, ettei Hulluissa päivissä, kuten missään muissakaan kauppojen osta-heti-nyt-muka-halvalla -kampanjoissa ole mitään järkeä. Toisaalta Hullut päivät on oiva sauma hankkia se kauan himoittu ja harkittu klassikkohuonekalu vähän edullisemmin. Tavallaan sääli, että Stockmannilla menee nyt (ilmeisesti) huonosti. Periaatteessa sen konsepti on minimalistinkin ajatusmaailman sopiva, eli laadukasta tavaraa ja hyvää palvelua halppistrikoiden ja muovin sijaan. Ehkä Stockan heikkous on sitten juurikin se, että siellä myydään myös sitä trikoorytkyä kalliiseen hintaan. 

Tätä en ostanut.

Nyt tulee nolo tunnustus, mutta mä kyllä selaan edelleen Hullareitten kuvastoa. Vuosi sitten ostin Stokken Tripp trapp -syöttötuolin, koska se oli meillä hankintalistalla ja Hulluilta päiviltä sen sai vähän halvemmalla. Nyt kuvastosta silmiini osui Tolixin H45 -jakkara. Tolixin tuolit on mun mielestä aivan sairaan hienoja, mutta en halua meidän Artekin ruokapöydän tuoleja kuitenkaan vaihtaa. Meillä on yksi hutera vanha puinen jakkara, jonka kanssa kurkottelen ylähyllyn tavaroita. Tolix olisi siis tullut sen paikalle. Vanha jakkara kuitenkin ajaa vielä asiansa, joten ostamatta jäi Tolix. Ja ihan hyvä näin, se vanha jakkara olisi kuitenkin jäänyt tänne pyörimään.


Ja taas on perjantai. Hyvät viikonloput! :)

Valkoiset tulppaanit

 

Kerrankin oli perusmarketissa valkoisia tulppaaneja, oli siis pakko ostaa. Ovat kyllä niin kauniita. Ja toi kauan kaivattu valo!

Vaatehuone nyt

 

Hitaasti mutta varmasti edistyy vaatehuoneen järjestäminen. Ostin pari Ikean Algot -sarjan hyllyä lisää ja Drönä -säilytyslaatikoita, joita meillä oli jo muutama ennestään.

 

Dymolla nimikoin laatikoiden sisällöt.

 

Siirsin likapyykit kahteen mustaan laatikkoon. Suunnittelin myös siirtäväni pyykinkuivauksen vaatehuoneeseen, tossa Algot -sarjassa kun on siihen tarkoitukseen soveltuvia housunripustin -hyllyjä sun muita. Kuivatin yhden koneellisen kokeeksi perinteisessä kuivatustelineessä vaatehuoneessa ja lopputuloksena oli todella ummehtuneelle haisevat vaatteet. Ilmanvaihto pitäisi olla siis huoneessa parempi, tai sitten ovi pitäisi pitää auki, joka ei tietty ole paras vaihtoehto.

 

Tämä puoli vaatehuoneesta on vielä vaiheessa. Jonkun verran tavaraa lähtee myyntiin tai pois lahjoitettavaksi. Toistaiseksi ne odottavat vielä sikinsokin tuossa alimmalla hyllyllä ja kassissa lattialla.

 

Alkaa näyttää jo aika hyvältä. Nuo ylimmät Ikean Kassett -laatikot ovat tosi hyvännäköisiä, mutta ei ainakaan meillä tahdo kestää käyttöä. Ruuvit löystyvät, ja toinen laatikko vähän repeytyi, kun puolittain astuin sen päälle. Liekö siis vika ehkä käyttäjässä? Mutta kuitenkin, päädyin siis ostamaan noita kangaspäällysteisiä laatikoita, joissa ei ole irtoilevia osia ja vaikuttavat muutenkin kestäviltä.

Kuitteja sisältävä Adidaksen kenkälaatikko on ehkä sata vuotta vanha. Se todellakin lähtee vaihtoon, kun löydän jonkun kivan rasian sen tilalle.

Mielestäni ostin samoja lehtitelineitä Ikeasta, kun aikasemmin, mutta ovat näköjään hivenen muuttuneet muutamassa vuodessa. Uudemmat kaksi ovat oikeassa reunassa.

Eh, miehen teknologia-it-mikälie-tietokoneiden-hallinta-keskus. No en ota kantaa, vissiin on hyvät systeemit, mut onhan toi nyt ihan kaamean näköinen. On sentään kuulemma vielä keskeneräinen. :) Äitiyspakkauksessa säilytän lapsen vielä liian isoja vaatteita. Tekisi mieli viskata laatikko menemään, sillä mielestäni se on aika kauhee (vaikka muka joku design -laatikko onkin). En vaan kuitenkaan henno sitä tehdä, sillä kun sehän on "paljon puhuttu, arvokas, jälkipolville säilytettävä, kulttuurihistoriallinen vauvannukutus pahvilaatikko." Minimalisti minussa tietenkin sanoo, että haloo: se on vain ruma pahvilaatikko.

Pöytä on vaatehuoneessa edelleen, mutta se voisi toimia työpöytänä. Tosin saman tarkoituksen ajaisi vähän syvemmät hyllyt.

Tämmösessä vaiheessa siis ollaan, paljon siistimmältä näyttää nyt jo. Ja taas on muuten perjantai. Hauskat viikonloput siis! Itse taidan ainakin hetken viikonlopusta uhrata vaatehuoneen jörjestelylle :)

Terveisiä Tampereelta!

 

Huh, viimein takaisin blogin parissa. Ensin tuli vatsatauti, sitten tuli viikonloppu Tampereella. Siinä samalla oli myös temppuilevat tietokoneet ja kadoksissa olevat laturit. Blogihiljaisuuden katkaiskoon kuulumiset Tampereelta upeasta Hotelli Tornista. Vietimme Tampereella mummuni 80-vuotis synttäreitä ja päätimme yhdistää juhlintaan pienen miniloman hotellissa. Olen kuullut jonkun sanovan, että hotellihuone tuntuu luksukselta sen takia, että niissä on tavaraa niin vähän. Ei siis kallis sisustus, design, huonepalvelu tai edes muhkea sänky. En todellakaan muista mistä tämän kuulin, eikä siinä välttämättä ole mitään perää :) Uskon siihen kyllä itse! Kun omat kamat on levitetty huoneeseen, se ei enää näytä niin kivalta.

Tampereen Torni on aivan uusi hotelli, joten luonnollisesti siellä ei ollut mitään nuhjuista. Huoneen sisustus oli kivasti pehmeän teollinen, päävärien mustan, harmaan ja valkoisen lisäksi oli käytetty punaista tehosteena. Huoneen betoninen katto oli aika vau. Epäsuora valaistus katossa oli kekseliäs idea, jota voisi yksityiskodeissakin käyttää.

 

Kylppärin lattiat, seinät ja katto olivat kaikki mustia, ja se teki huoneesta tosi tunnelmallisen. Valaistuksena oli kirkkaan valon lisäksi tunnelmallinen kattokruunu (josta en saanut julkaisukelpoista kuvaa). Allas oli tosi kaunis, vesi poistui siitä tavanomaisen pohjaviemärin sijaan huomaamattomasta pienestä, mutta leveästä aukosta. Jos nyt remppaisin omaa kotia, haluaisin sinne seinään upotettavan vessanpytyn.

Jokaisessa huoneessa oli taideteos, jonka sai ostaa omakseen. Myös jokaisen kerroksen käytävällä oli taidetta.
 

 

Tämä lamppu on tehty aaltopahvista!

 

 

 

 Huoneessa oli koko seinän levyinen Tamperehenkinen maalaus (tai tapetti?). 

  

Ehdin sentään tehdä mummulle kortin.

Minimalistin kotiin tuli nojatuoli.

Olen viime päivinä pohtinut kuinka hyvin minimalismi ja sisustusblogi sopivat yhteen. Olen yrittänyt etsiä hyviä, inspiroivia sisustus+minimalismi -blogeja, mutta en vain löydä etsimääni. Blogeissa ostetaan ja halutaan, tehdään ostoskollaaseja, mietitään pitäisikö sittenkin hankkia uudet keittiön tuolit. Toki minimalismista, tavaran karsimisesta, yksinkertaistamisesta ja turhasta luopumisesta on monia (todellakin inspiroivia) blogeja, mutta ne eivät ole sisustusblogeja. 

Minäkin postaan nykyään aika usein jostain uudesta huonekalusta tai sisustusesineestä. Oikeastaan siis vanhasta, mutta meille uudesta. Meillä on toki tässä vähän erikoistilanne parin vuoden takaisen isovanhempieni talon tyhjentämisen ja omien vanhempieni tavaroiden säästämismentaliteetin vuoksi. On helppoa valita näistä tavaroista omaan kotiin jotain, mitä hiljattain remontoituun kolmioomme tarvitsemme. Jos minun pitäisi ostaa esimerkiksi tarvitsemani lattiavalaisin kaupasta, saattaisi siihen kulua tovi jos toinenkin ja puntaroisin esineen todellista tarvetta viimeiseen saakka. 

Ajattelinkin postata vastaisuudessa enemmän myös siitä, mitä en tuonut kotiimme, mitä en ostanut, mitä ilman pärjäämme ja niin edelleen. Pari vuotta sitten sain totaalisen tavara-ahdistuksen. Siihen asti olin pyrkinyt kyllä välttämään turhaa tavaraa, mutta tavarainventaarioita ja kirppisrumbaa piti silti harrastaa. Siispä tavaraa lähti aiempaa radikaalimmin kiertoon ja uuden tavaran ostamisen ja hankkimisen laitoin aivan minimiin. Entisessä elämässä tässä kevään korvalla olisin raivannut kaapit ja varannut kirppispöydän, nyt sille ei ole tarvetta. Tavaran karsimisen tulokset alkavat näkyä ja tuntua. Kaapit eivät enää pursua, vaan pysyvät väljinä.

 

Sain myös ahaa-elämyksen tavaroiden oikeista paikoista ja sen merkityksestä järjestykseen. Olin aina kuvitellut, että olen järjestelmällinen ihminen. Kodissamme kyllä periaatteessa oli omat paikat kaikelle tavaralle, mutta se ei oikein auta jos kukaan muu ei tiedä mihin mikäkin tavara kuuluu. Ihan turhaan olen siis kironnut tähän asti, kun miehen jäljiltä tavarat ovat missä sattuu. Ensimmäinen nimikointi projekti on vaatehuone, jota viikonloppuna jo aloittelin. Siitä lisää myöhemmin!

Ja nämä kuvat ovat vanhasta, meille uudesta, nojatuolista. Sen paikka tulee olemaan varmaankin lastenhuoneessa beigen sohvan tilalla tai sitten olohuoneessa valkoisen korituolin tilalla. Jokatapauksessa pappan nojatuoli tuli jäädäkseen, minun makuuni taas kerran aivan ihana, vaikka vähän vuosien saatossa kärsinyt onkin.

Tv-taso

 

Tässäpä hieman meidän tv-tason esittelyä. Ette varmaan yhtään arvanneet, että myös tämä huonekalu on kulkeutunut meille mummolasta? :) Taso on oikeasti hyllykokonaisuuden alaosa, joka jo odotti kaatopaikalle menoa ulkosalla pressun alla. Fiksuna lähdin kunnostamaan tätä tietenkin vaikeimman kautta, eli hiomalla ja valkolakkaamalla. Hiomakone lauloi ja lakkaamisessa sai olla myös aika tarkkana. Jälkiviisaana tuohon olisi pitänyt lyödä Otexit ilman suurempaa hiontaa ja maalia päälle. Tosin maalikerroksista olisi saattanut tulla aika paksu ja näin ollen esimerkiksi noiden vetolaatikoiden käytettävyys olisi voinut vaikeutua. 

Tommonen siitä nyt kuitenkin tuli, ja aika kiva mun mielestä. Alkuperäinen väri oli kellertävän punertava viilu, raskaat metallivetimet vaihdoin Ikeasta ostettuihin kepeisiin muovivetimiin. Tason sisältä löytyy tietokone ja lastenkirjoja, eli ei oikeastaan juuri mitään. Toisaalta se kätkee sisäänsä paljon johtoja, jotka ilman tv-tasoa olisi hankala piilottaa. Toisin sanoen, vaikka televisio kiinnitettäisiinkin seinään, tv-taso mitä luultavammin jäisi paikalleen.

Projekti: lastenhuone

 

 

Tämä huone on kaikkea muuta kuin valmis, mutta onhan tämä onneksi jo muuttunut vähän enemmän lastenhuoneen näköiseksi. Kymmenen vuotta vanha beige sohva ei sovi huoneeseen yhtään, mutta siinä on kyllä niin kiva itse köllötellä kun lapsi leikkii vieressä lattialla tai kun luetaan yhdessä kirjoja. Sohva kuitenkin lähtee, heti kun keksin sen tilalle jotain. Vanhemmiltani lainassa oleva mattokin on hätäratkaisu leikkialustaksi betonilattian päälle. Sohva ja matto ovat huoneeseen todellakin liian beigejä, mutta onneksi ne menevät vaihtoon.

Taas tuli hyötykäyttöön jotain omasta lapsuudestani: Niemen tehtaiden pieni pöytä ja tuolit, saman valmistajan siis kuin tuo vanha pinnasänkykin. Aika söpöt, vai mitä? Huoneessa oli vanha Ikean paperinen jalkalamppu, jonka annoin pois. Tunnelmavalon virkaa toimittaa nyt verhojen taakse ripustettu valosarja. Synttäreiltä jääneet pom-pomit saivat vielä jäädä esille. Vaikka kyseessä on tytön huone, en ole mitenkään tarkoituksella valinnut huoneeseen punaisia sävyjä. Vaaleanpunaisia tavaroita on paljon saatu lahjaksi, ja esimerkiksi tuo Marimekon Lumimarja tyynyliina multa löytyi jo ennestään. Aina kun ajattelin, etten sisusta tytön huonetta stereotyyppisen vaaleanpunaiseksi ;)

Projekti jatkukoon. Toivottavasti saan seuraavaksi raportoida sohvan korvaajasta ja uudesta matosta. Hyvää viikonloppua!