Minimalistin kotiin tuli nojatuoli.

Olen viime päivinä pohtinut kuinka hyvin minimalismi ja sisustusblogi sopivat yhteen. Olen yrittänyt etsiä hyviä, inspiroivia sisustus+minimalismi -blogeja, mutta en vain löydä etsimääni. Blogeissa ostetaan ja halutaan, tehdään ostoskollaaseja, mietitään pitäisikö sittenkin hankkia uudet keittiön tuolit. Toki minimalismista, tavaran karsimisesta, yksinkertaistamisesta ja turhasta luopumisesta on monia (todellakin inspiroivia) blogeja, mutta ne eivät ole sisustusblogeja. 

Minäkin postaan nykyään aika usein jostain uudesta huonekalusta tai sisustusesineestä. Oikeastaan siis vanhasta, mutta meille uudesta. Meillä on toki tässä vähän erikoistilanne parin vuoden takaisen isovanhempieni talon tyhjentämisen ja omien vanhempieni tavaroiden säästämismentaliteetin vuoksi. On helppoa valita näistä tavaroista omaan kotiin jotain, mitä hiljattain remontoituun kolmioomme tarvitsemme. Jos minun pitäisi ostaa esimerkiksi tarvitsemani lattiavalaisin kaupasta, saattaisi siihen kulua tovi jos toinenkin ja puntaroisin esineen todellista tarvetta viimeiseen saakka. 

Ajattelinkin postata vastaisuudessa enemmän myös siitä, mitä en tuonut kotiimme, mitä en ostanut, mitä ilman pärjäämme ja niin edelleen. Pari vuotta sitten sain totaalisen tavara-ahdistuksen. Siihen asti olin pyrkinyt kyllä välttämään turhaa tavaraa, mutta tavarainventaarioita ja kirppisrumbaa piti silti harrastaa. Siispä tavaraa lähti aiempaa radikaalimmin kiertoon ja uuden tavaran ostamisen ja hankkimisen laitoin aivan minimiin. Entisessä elämässä tässä kevään korvalla olisin raivannut kaapit ja varannut kirppispöydän, nyt sille ei ole tarvetta. Tavaran karsimisen tulokset alkavat näkyä ja tuntua. Kaapit eivät enää pursua, vaan pysyvät väljinä.

 

Sain myös ahaa-elämyksen tavaroiden oikeista paikoista ja sen merkityksestä järjestykseen. Olin aina kuvitellut, että olen järjestelmällinen ihminen. Kodissamme kyllä periaatteessa oli omat paikat kaikelle tavaralle, mutta se ei oikein auta jos kukaan muu ei tiedä mihin mikäkin tavara kuuluu. Ihan turhaan olen siis kironnut tähän asti, kun miehen jäljiltä tavarat ovat missä sattuu. Ensimmäinen nimikointi projekti on vaatehuone, jota viikonloppuna jo aloittelin. Siitä lisää myöhemmin!

Ja nämä kuvat ovat vanhasta, meille uudesta, nojatuolista. Sen paikka tulee olemaan varmaankin lastenhuoneessa beigen sohvan tilalla tai sitten olohuoneessa valkoisen korituolin tilalla. Jokatapauksessa pappan nojatuoli tuli jäädäkseen, minun makuuni taas kerran aivan ihana, vaikka vähän vuosien saatossa kärsinyt onkin.