Kerrostaloasunto - paras koti meille!

Yleinen käsitys on, että viimeistään kun perhe perustetaan, halutaan muuttaa vähintäänkin omalla pihalla varustettuun rivitaloasuntoon tai mielellään omakotitaloon. Jostain tutkimuksesta muistelen lukeneeni, että näin se meneekin suuremmalla osalla.

Mäkin joskus ajattelin, että kun olen perheellinen, asun omakotitalossa. Ei se ollut niinkään unelma tai haave, vaan tavallaan mielikuva siitä miten perheen tulisi elää. Kun olimme ostamassa nykyistä asuntoamme, katselin myös rivariasuntojen ja omakotitalojen myynti-ilmoituksia. Aika pian unohdin ne, ensinnäkin ensiasunnoksi korkean hinnan vuoksi, ja toiseksi miehen järjen äänen takia. Hän muistutti miten paljon jo pelkissä ulkotöissä on hommaa. Lumityöt, haravointi, hiekoitus, talon julkisivun kunnossapito, rännit, nurmikko, kasvien/puiden/kukkapenkkien hoito. Näistähän töistä jotkut kai ihan pitävätkin, mutta itse en niistä nauti. Päinvastoin. Ajatus lumitöistä liian aikaisin aamulla paukkupakkasessa puistatti.

Alkuperäinen pohjapiirros meidän kodista.

Monille omakotitalo on ehdoton tilan vuoksi. Halutaan iso omakotitalo, jossa on paljon tilaa, monta huonetta ja suuri piha. Pikkuhiljaa talo, varasto ja autotalli täyttyvät tavaroista, kun kerran sitä säilytystilaa löytyy. Olen oikeasti kuullut erään ihmisen etsivän isompaa asuntoa, koska tavarat eivät mahdu enää entiseen! Voidaankin miettiä kummassa käytännössä on enemmän vapaata liikkumatilaa 150 neliön tavaroita täynnä olemassa omakotitalossa, vai 80 neliön minimalistisessa kerrostaloasunnossa?

Parasta kerrostaloasumisessa on sen helppous. Joku muu tekee ne ärsyttävät pihatyöt ja miettii julkisivun kuntoa. Kun säilytystilaa on vain vaatehuone ja häkkivarasto, ei tavaraa vaan yksinkertaisesti pääse kertymään tolkuttomia määriä. Kerrostalossa on aina lämmin. Omakotitalossa saa hytistä villasukat jalassa nenä jäässä. Okei, tämä oli yleistys, mutta näin olen itse kokenut asian.

Tämä ei ole minun unelma. Lähde: designtalo.fi

Kerrostaloasuminen on toki vähän kaupunkilaisten juttu. En haluaisi enää koskaan asua maalla, tai uinuvassa omakotitalolähiössä. Rakastan kaupungissa asumista, ja sitä miten voin lähes kotiovelta hypätä bussiin ja olla hetkessä keskustassa. Tai ottaa pyörän alle ja polkaista torille hedelmiä hakemaan. Emme toki asu nytkään aivan keskustassa, mutta lähempänä kuin mitä se olisi meidän budjettiin sopivassa omakotitalossa.

Silti en sano ei koskaan omakotitalolle, varsinkaan rivitaloasunnolle. Mielipiteethän voi tunnetusti muuttua. Rivari olisi meille oiva vaihtoehto, pieni piha voisi olla ihan kiva. Miinuspuolia saattaisi olla kaksitasoinen asunto (portaat), liian kaukainen sijainti ja ne pihatyöt.