"Joulukuusi"

 

 

Tässä on meidän joulukuusi :) Helppo hankkia ja kantaa sisään, kompaktin kokoinen ja erittäin edullinen. Mun mielestä aivan ihastuttavan sympaattinen.

Vitriinin täytettä

 

 

 

Aikomuksena oli askarrella joulukuusenkoristeista siiman avulla jokin roikkuva joulukoristehärpäke. Sellaseen ei vaan muka koskaan tuntunut löytyvän aikaa, joten sulloin pallot lasipurkkeihin. Ja nättihän siitä tuli näinkin! Vitriini sai siis vähän jouluaiheista täytettä, mutta on jo tästäkin kuvasta hiukan muuttunut. Olen nimittäin vihdoinkin edennyt projektissa nimeltä "tauluja seinään" ja ylähyllyllä olevat kehykset ovat häipyneet parempaan käyttöön. Tauluprojektista lisää myöhemmin!

Tulppaanit

Valkoiset tulppaanit ovat kyllä niin kauniita. Meidän maljakot ovat tällä hetkellä vanhoja lasipurkkeja, ja nehän sopivat maljakoiksi mitä parhaiten. Nuukailijan unelma siis tämäkin :) Männynoksa on muuten kestävä koriste, kuten kuvasta näkyy!

Hyvää viikonloppua!

Yhtenä arkipäivänä

Hetki arjesta, kun lapsi nukkuu. Sekaista, mutta maukasta.

Leikkuulauta

Käsi ylös kenellä on tämmönen setti melkein aina esillä keittiössä! Meillä ainakin. Eikä edes näin puhtaina, vaan sellaisina kerran pari käytettyinä. En osta nykyään mitään turhaa ja joskus jopa tarpeellista, mutta tällä kertaa haksahdin Lidlissä (!!) tähän mustaan pieneen leikkuulautaan. Tämä esine on kuitenkin miltei koko ajan esillä, joten sen soisi olevan myös ilo silmälle. Olette varmaan samaa mieltä, että tämä uusi musta leikkuulauta on parempi kuin tuo aikaisempi "ei enää edes niin valkoinen" -leikkuulauta?

Älä osta mitään -päivä

Huomenna perjantaina 28.11. vietetään Älä osta mitään -päivää. En ole aikaisempina vuosina juurikaan kiinnittänyt tähän teemapäivään huomiota, sillä ostan muutenkin niin vähän. Olen jopa oppinut vain kiertelemään kaupoissa ostamatta mitään ja nauttimaan siitä. Sisustus- ja vaatekaupoissahan saa hyviä ideoita ilman kortin vinguttamista. Kauniista esineestä voi nauttia ilman, että sen ostaa omaksi. 

Olen menossa huomenna ravintolaan, joten ihan ilman mitään ostamista en voi olla. Muuten teen parhaani ja haastaan muutkin tähän teemapäivään mukaan!

Matottomuus

Kodissamme on yhteensä kolme mattoa: Eteisen matto ja parvekkeen oven edessä oleva pieni matto olohuoneessa käytännön syistä. Matot ovat mahdollisimman huomaamattomia ja yksivärisiä, niiden ainoa tehtävä on suojata parkettia. Vessasta löytyy kolmas matto, jonka ostin seitsemän vuotta sitten Pentikistä, ja on edelleen kuin uusi.

Entisessä kodissa pidin olohuoneen lattialla luonnonvalkoista villaista karvalankamattoa, mutta uuden kodin lattialle se ei enää päässyt. Ajattelin ostaa sen tilalle jonkun käytännöllisemmän, helposti puhdistettavan. Makuuhuoneisiin kaavailtiin betonilattioiden päälle lämpimiä mattoja, mutta ei se lattia sitten niin kylmä ollutkaan. Ja voi hitsi, että siivoaminen oli helppoa, kun ei tarvinnut rullailla ja siirellä painavia mattoja pois tieltä. Saati sitten tuulettaa ja tampata niitä.

Nykypäivän mattoihin tosin riittää monesti pelkkä imurointi, mutta silti. Olen jo niin tottunut kotiimme ilman mattoja, että en välttämättä enää halua niitä. Olen kuitenkin avoin kaikelle, ja olenkin miettinyt esimerkiksi lehmäntaljaa olohuoneeseen. Minimalismiahan tämä matottomuuskin periaatteessa on :)

Käyttöesine

Kummilusikka oli minulle aika outo ja vieras juttu, vaikka omistan sellaisen itsekin. Oma lusikkani lojuu käyttämättömänä jossain vanhempieni kaapin perällä, ja ehkäpä juuri siksi kummilusikan pointti ei oikein ole avautunut minulle. Kallis lusikka, jota ei edes käytetä! Oman lusikkahistorian takia, en ole edes ajatellut, että luultavasti muut ihmiset kuitenkin ottavat kummilusikan käyttöön. Onkohan asia näin, vai pölyttyvätkö muidenkin lusikat kaapissa?

Itse mittaan tavaran arvon sen käytettävyydessä. Olkoon vaikka kuinka kallis hilavitkutin, mutta jos en tee sillä mitään, niin ensinnäkin en sellaista osta/halua ja toiseksi pistän kiertoon, jos jostain syystä tällainen kapistus on kotiini päässyt. Oman lapseni kummilusikan käyttöarvo on tästä päivästä lähtien aika kova, sillä hän saa nyt harjoitella sen avulla syömistä. Lusikka on myös todella kaunis, kiitos siis kummeille!

Oksa

Turkkarista pöllitty idea: männynoksa kukkavaasisa. On muuten nätti. Ja nuukailijan unelma ;)

Muuttohaukan mauton tie

http://areena.yle.fi/tv/330658

Oon nyt pari kertaa avannut telkkarin sattumalta juuri silloin kun Ylen Muuttohaukantie -ohjelma on pyörinyt ruudussa. Oli ihan pakko lapsen nukkumaan mentyä katsella tämä jakso kokonaisuudessaan illalla uudestaan. Ensinnäkin tuon ohjelman visuaalinen ilme, apua! Ei ole todellakaan tyylillä pilattu tätä ohjelmaa. Jaksoa katsottaessa tosin mietin moneen kertaan, että suunnittelijan pitää tietenkin kuunnella asiakasta. Mutta silti. Mulle tuli ähky pölyisistä kirjoista, kirsikanvärisestä puusta, paksusta 2000-luvun alun henkisestä matosta ja huoneeseen sopimattomasta tapetista. No onneksi asiakas ei kuitenkaan valinnut sitä Sedula-ornamentti-tapettia.

Kirjoista tulikin mieleen, että lähiaikoina olen lukenut muutaman jutun liittyen kirjoihin. Eli pitääkö kirjoja omistaa, onko se viisauden merkki, onko kirja pyhä ja mitä kirjahylly tai sen puuttuminen kertoo ihmisestä. Itse luen jonkin verran kirjoja. Lapsena ja nuorena luin paljon, nykyään harvemmin. Tällä hetkellä omistamani kirjat mahtuvat pieneen Ikean pahvilaatikkoon, joka on tarkoitettu A4 -kokoisille papereille. En näe mitään järkevää syytä omistaa kirjoja, eikä kirjahyllyn puuttuminen tee ihmisestä tyhmää - päinvastoin minusta. Ne ovat painavia, vievät tilaa, enkä ainakaan minä lue samaa kirjaa koskaan uudestaan. Miksi ostaa kirja, kun kirjastosta sen saa ihan ilmaiseksi ja mikä parasta, sen voi sinne myös palauttaa pois nurkista pyörimästä. 

Isi!

Yksinkertainen ja helppo on joskus parasta. Niinpä isänpäivänä oli jo vuosia sitten hyväksi havaitut mokkapalat ja käpykakku tarjolla. Onnea isille vielä kerran!

Sesonkitavara

Kesämatot, talviverhot, pääsiäistiput, Halloween hämähäkinseitit, jouluvalot, vappunaamarit ja niin edelleen. Kodin pitäisi muuttua sesonkien mukaan. Keväällä kevyttä ja raikasta, syksyllä tummaa ja tunnelmallista. Talveksi paksu villamatto, kesällä kepeät räsymatot. Sisustustyynyihin tulisi olla kymmennet eri päälliset vuodenaikojen ja juhlien mukaan. Ja tietenkin ne juhlakoristeet. 

Sanomattakin on selvää, etten kannata tällaista sesonkitavara -ajatusta yhtään. On olemassa erittäin tyylikkäitä joulukoristeita ja Ikean joulukuvaston sivut ovat todellakin kauniita. Mielestäni on kuitenkin kivempi mennä esimerkiksi joulutorille fiilistelemään tunnelmaa, kuin hankkia tavaraa läjäpäin kotiin. Arvostan kotimme neliöitä, enkä halua uhrata niitä tavaralle, jotka suurimman osan vuodesta vain odottavat esillepääsyä.

Vaikka itse en ole ostanut yhtääkään joulukoristetta, on vuosien saatossa kotiimme kuitenkin muutama sellainen eksynyt. Pari vuotta sitten lahjaksi saatu kartion mallinen koristevalaisin, menee jo enemmänkin sisustuselementistä kuin joulukoristeesta. Kaksi pientä joulukoristetta ovat tulleet mukaani vanhempieni luota, niiden ensin toimittua joulupakettien koristeena. Vuosi sitten joululahjaksi saatu Siriuksen sydänvalaisin on niin kauniin tyylikäs, etten sanoisi sitä joulukoristeeksi ollenkaan. Kunhan keksin sille täydellisen paikan kodissamme, se pääsee pois paketista.

Ylläolevat tavarat ja parvekkeen valosarja ovat siis ainoat jouluaiheiset sisustustavarat kodissamme. Ja nämäkin ovat enemmän talvisia sisustusesineitä, kuin perinteisiä joulukoristeita. Niinpä niiden käyttöaikakin vuodessa on pidempi, kun kaivan ne esiin syksyn pimetessä ja laitan takaisin varastoon kun aurinko taas paistaa enemmän.

Aikaisemmista jouluista poiketen, tänä vuonna kutsumme vieraita kotiimme. Sen takia aion tehdä yhden ekstra joulukoristeen vanhemmiltani lainaamista joulukuusen koristeista. Joulukuusta - aitoa tai muovista - ei meidän kodissamme tulla näkemään tänäkään jouluna, mutta siiman kanssa koristeita yhteen solmimalla noista voisi saada aika kivan koristeen. Ja joulun jälkeen sen voisi purkaa ja palauttaa pallot oikealle omistajalle.

3 in 1

 

Lastenhuone, työhuone ja vierashuone. 3 in 1, kaikki samassa huoneessa. Lapselle tämä huone on vielä pelkästään nukkumista varten, mutta pikkuhiljaa haluaisin huoneesta oikean lastenhuoneen.

Tällä hetkellä huone on vähän epämääräinen vanhojen huonekalujen säilytyspaikka. Pöytä on jostain 1950-luvulta ja olen kunnostanut sen vajaa kymmenen vuotta sitten. Kuten vanha senkki, ei tämä pöytäkään oikein enää sovi kotimme tyyliin. Pöydän ääressä ei kukaan edes tee töitä, sillä kaikki tapahtuu keittiössä.

Sohva on kymmenisen vuotta vanha ja ärsyttävän hyvässä kunnossa. Unohtakaa varoittelut vaaleista sohvista, tässä ei ole tahran tahraa, vaikka se on kokenut muutaman muuton, yövieraat, opiskelijabileet ja leffamässytykset. Sohva on kestänyt yllättän hyvin aikaa, mutta jossain vaiheessa se saa luvan lähteä kotoamme.

Kivoja juttuja huoneessa on itse maalaamani seinä ja betonilattia. Lintukuosiset verhot on löytö Henkkamaukasta, viisi euroa kahdesta sivuverhosta.

Tämä on huone onkin projekti numero tuhat, mutta hiljaa hyvää tulee.

Kamala tavara

Viime päivinä olen törmännyt useaan artikkeliin turhasta tavarasta. Ensin luin Lähiömutsin jutun rotinoista, jossa synnytyslaitokselta kotiin palanneelle perheelle toivotaan vauvalelujen sijasta ruokaa. Seuraavaksi vastaan tuli Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajan haastattelu tavaran karsimisesta. Lopulta ajelehdin toviksi lukemaan minimalismi -blogeja. Miten inspiroivia ne ovatkaan!

Viimeiseksi luin Roosa Murron kolumnin kierrättämisen tekopyhyydestä. Kierrätys on monille nykyään tavallaan yksi kotityö muiden joukossa. Sitä pidetään hyväksyttynä tapana pitää koti siistinä ja vapaana turhasta tavarasta. Siis aivan kuin lian pyyhkiminen. Itse olen kuitenkin jo herännyt kirppisrumban järjettömyyteen, sillä aivan samalla tavalla kuin liika tavara ahdistaa, myös sen läpikäyminen vähintään pari kertaa vuodessa ahdistaa. Miksi ihmeessä ostamme tavaraa vain sen takia, että voisimme laittaa sen eteenpäin hetken kuluttua?

Ennen ajattelin, että tavara on vain käyttöesine, joka tarpeettomaksi muuttuessaan heitetään menemään tai lahjoitetaan eteenpäin. Koskaan en kuitenkaan ole ymmärtänyt koko ajan uuden tavaran ostelua vain ostamisen ilosta. Kaikista karmaisevinta on rakkaus tavaroihin. Nykyään ajattelutapani on muuttunut hitusen. En edelleenkään voi sietää ihmisten ripustautumista tavaroihin, mutta ehkä pieni rakkaus auttaisi ostamaan vain todelliseen tarpeeseen ja pitämään laadukkaasta tavarasta huolen. Kun tavara sitten olisi monen vuoden päästä kulutettu loppuun, sen voisi hyvillä mielin hävittää.

Ajatuksen tavaran laadusta pidän mielessäni, vaikkei mulle nykyään olekaan vaikeeta olla ostamatta turhaa tavaraa. Kun tavaran karsimisen makuun pääsee, siitä tulee niin mielettömän hyvä fiilis, ettei halua pilata sitä uudella roinalla. Myös se, ettei osta uutta tavaraa, on itsessään jo kiva tunne. Viimeaikaiset jutut turhasta tavarasta ovat inspiroineet minua karsimaan vielä enemmän ja tarkastelemaan tavaroitani vielä kriittisemmin. 

Päämääräni on avara ja kaunis koti, sellainen jossa on vain tarpeellisimmat tavarat omilla paikoillaan. Koti, jossa tavaroita ei tarvitsisi säännöllisin väliajoin inventoida. Vaikka olen samaa mieltä Roosa Murron kanssa nyt, niin entinen minä oli toisenlainen. Siispä kierrättäminen osaltani vielä jatkuu. Tätä kirjottaessa tuli mieleeni yksi järjetön tapani säilyttää kauniita, mutta turhia tavaroita. Esimerkiksi muutama hajuvesi, joita en käytä, mutta en voi heittää poiskaan, sillä nehän ovat olleet kalliita ja pullot ovat kauniita. Siellä ne vievät tilaa vessan kaapissa.

Vaahtokarkkikakku

Tässä pyynnöstä vaahtokarkkikakun ohje! Vaahtokarkkien ystävänä tämä kakku on mielestäni aivan super hyvää, mutta tykkäsipä tästä myös vaahtokarkkeja inhoava miehenikin. Kakku ei todellakaan ole ällön makea, vaan juuri sopiva. Vaahtokarkkeja saa olla koristeena runsaasti, sillä ne maistuvat kakun kanssa todella maukkailta.

Ainekset

pohja:

100g voita

1/2dl sokeria

1/2dl ruokokidesokeria (tai fariinisokeria)

1 kananmuna

2 1/2dl vehnäjauhoja

1dl mantelijauhetta

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

3/4dl täysmaitoa

Täyte:

200g vaahtokarkkeja

2dl täysmaitoa

1rs (200g) maustamatonta tuorejuustoa

200g mustaherukoita

Koristelu:

vaahtokarkkeja

kermavaahtoa

1. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja ruokokidesokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten.

2. Yhdistä vehnäjauhot, manteli- ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri keskenään. Sekoita jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 24 cm) leivinpaperi. Levitä taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia.

3. Itse tein kaksi kakkua. Toisen kakun pohjan irrotin paistamisen jälkeen vuoasta ja halkaisin sen puoliksi, jolloin kokosin kakun tyyliin pohja-täyte-pohja-täyte. Toisen kakun pohjan jätin vuokaan jäähtymään ja kaadoin täytteen siihen päälle. Molemmat onnistuivat, joten ei ole väliä kummin tekee.

• 4. Paseeraa mustaherukat. Itse otin mustaherukat pakastimesta, joten sulatin ne ensin.
• 5. Kaada kattilaan maito ja vaahtokarkit, keitä hiljalleen kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Sekoita joukkoon tuorejuusto.
• 6. Yhdistä mustaherukat ja vaahtokarkkiseos. Sekoita vain pari kertaa, mikäli haluat kakkuun marmorikuvion. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti, tai yön yli.
• 7. Koristele kakku kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla.

Nam!

•  

Eteinen

Huoh, haaveissa valoisa eteinen. Mulla olisi jopa parempi valaisin eteisen kattoon, mutta jostain syystä se ei ole sinne tietänsä löytänyt. Ihme homma. Seinät maalattiin valkoiseksi, mutta niitä hetken tuijoteltuani totesin eteisen ilmeen liian valkoiseksi. Niinpä otin maalarinteipin kouraan ja lähdin läiskimään teippiä seinään ja maalia perään, tietenkin taas jämämaaleja käyttäen.

Eteisen ja keittiön väliltä poistimme välioven, jolloin todella ahdas ja hämärä käytävä tuli vähän käytännöllisemmäksi. Tumman ruskea senkki on isoisoäitini, ja se on kulkenut mukanani asunnosta toiseen. Nykyiseen valko-musta-harmaaseen tyyliini se ei kyllä mielestäni sovi, mutta en todellakaan lähde maalaamaan senkkiä hetken (tai vähän pitemmänkään hetken) mielijohteesta. Senkin takaseinä odottaa taulua. 

Maalasimme asuntomme väliovet valkoisiksi, mutta jostain kummallisesta syystä yksi ovi jäi maalamatta. Taas yksi ranskalainen viiva lisää to do -listaan. Olen jo tosin vähän tottunut tuohon yksinäiseen tummaan oveen, ja mietinkin että valkoisen sijaan sen maalaisikin mustaksi ja jopa liitutaulumaalilla.

Entiset asukkaat olivat ostaneet eteisen kaapistoon mittatilauksena pyökin väriset liukuovet vain muutama vuosi sitten. Rempan edetessä emme tienneet mitä tekisimme kaapistolle, kun lopulta vain yksinkertaisesti revimme sen irti ja laitoimme ovet syrjään. Lyhyen googlailun tuloksena selvisi, että liukuovelliset kaapistot eivät edes Ikeassa ole mitään super halpoja, puhumattakaan nyt mistään mittojen mukaan tehdyistä liukuovista. Sain idean tehdä kaapin sisäosan lastulevyistä, kulmaraudoista ja yhdestä vaatetangosta. Vanhat ovet maalattiin valkoisiksi (Tikkurilan Otex tässäkin aivan loistava tuote) ja otettiin takaisin käyttöön. Mielestäni liukuovet kaipaisivat jotain, mutta en vaan tiedä mitä. Pyörittelin mielessä DC-fix kalvosta tehtyjä kuvioita, ehkä pilkkukuviointia? Luovuin ajatuksesta, sillä siitä tulisi liian sekava. Liukuvärjäystäkin mietin, niin että oven alaosa on tumman harmaa ja yläosa valkoinen. Luultavasti ovet kuitenkin jäävät valkoisiksi.

Vaikka eteinen kaipaakin vielä lisävalaistusta, on se mielestäni toimiva ja mikä tärkeintä: se on vapaa kaikesta pikkutavarasta! En voi nykyään sietää mitään avonaulakkoja hattuhyllyineen tai ensimmäisenä sisään tultaessa näkyvää kenkähyllyä täynnä nuhjuisia kenkiä. Tein myös päätöksen, että eteisen liukuovikaapistoon pitää mahtua meidän perheen kaikki laukut ja asusteet, mielellään vielä niin, että niitä voi säilyttää väljästi.