3 in 1

 

Lastenhuone, työhuone ja vierashuone. 3 in 1, kaikki samassa huoneessa. Lapselle tämä huone on vielä pelkästään nukkumista varten, mutta pikkuhiljaa haluaisin huoneesta oikean lastenhuoneen.

Tällä hetkellä huone on vähän epämääräinen vanhojen huonekalujen säilytyspaikka. Pöytä on jostain 1950-luvulta ja olen kunnostanut sen vajaa kymmenen vuotta sitten. Kuten vanha senkki, ei tämä pöytäkään oikein enää sovi kotimme tyyliin. Pöydän ääressä ei kukaan edes tee töitä, sillä kaikki tapahtuu keittiössä.

Sohva on kymmenisen vuotta vanha ja ärsyttävän hyvässä kunnossa. Unohtakaa varoittelut vaaleista sohvista, tässä ei ole tahran tahraa, vaikka se on kokenut muutaman muuton, yövieraat, opiskelijabileet ja leffamässytykset. Sohva on kestänyt yllättän hyvin aikaa, mutta jossain vaiheessa se saa luvan lähteä kotoamme.

Kivoja juttuja huoneessa on itse maalaamani seinä ja betonilattia. Lintukuosiset verhot on löytö Henkkamaukasta, viisi euroa kahdesta sivuverhosta.

Tämä on huone onkin projekti numero tuhat, mutta hiljaa hyvää tulee.

Kamala tavara

Viime päivinä olen törmännyt useaan artikkeliin turhasta tavarasta. Ensin luin Lähiömutsin jutun rotinoista, jossa synnytyslaitokselta kotiin palanneelle perheelle toivotaan vauvalelujen sijasta ruokaa. Seuraavaksi vastaan tuli Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajan haastattelu tavaran karsimisesta. Lopulta ajelehdin toviksi lukemaan minimalismi -blogeja. Miten inspiroivia ne ovatkaan!

Viimeiseksi luin Roosa Murron kolumnin kierrättämisen tekopyhyydestä. Kierrätys on monille nykyään tavallaan yksi kotityö muiden joukossa. Sitä pidetään hyväksyttynä tapana pitää koti siistinä ja vapaana turhasta tavarasta. Siis aivan kuin lian pyyhkiminen. Itse olen kuitenkin jo herännyt kirppisrumban järjettömyyteen, sillä aivan samalla tavalla kuin liika tavara ahdistaa, myös sen läpikäyminen vähintään pari kertaa vuodessa ahdistaa. Miksi ihmeessä ostamme tavaraa vain sen takia, että voisimme laittaa sen eteenpäin hetken kuluttua?

Ennen ajattelin, että tavara on vain käyttöesine, joka tarpeettomaksi muuttuessaan heitetään menemään tai lahjoitetaan eteenpäin. Koskaan en kuitenkaan ole ymmärtänyt koko ajan uuden tavaran ostelua vain ostamisen ilosta. Kaikista karmaisevinta on rakkaus tavaroihin. Nykyään ajattelutapani on muuttunut hitusen. En edelleenkään voi sietää ihmisten ripustautumista tavaroihin, mutta ehkä pieni rakkaus auttaisi ostamaan vain todelliseen tarpeeseen ja pitämään laadukkaasta tavarasta huolen. Kun tavara sitten olisi monen vuoden päästä kulutettu loppuun, sen voisi hyvillä mielin hävittää.

Ajatuksen tavaran laadusta pidän mielessäni, vaikkei mulle nykyään olekaan vaikeeta olla ostamatta turhaa tavaraa. Kun tavaran karsimisen makuun pääsee, siitä tulee niin mielettömän hyvä fiilis, ettei halua pilata sitä uudella roinalla. Myös se, ettei osta uutta tavaraa, on itsessään jo kiva tunne. Viimeaikaiset jutut turhasta tavarasta ovat inspiroineet minua karsimaan vielä enemmän ja tarkastelemaan tavaroitani vielä kriittisemmin. 

Päämääräni on avara ja kaunis koti, sellainen jossa on vain tarpeellisimmat tavarat omilla paikoillaan. Koti, jossa tavaroita ei tarvitsisi säännöllisin väliajoin inventoida. Vaikka olen samaa mieltä Roosa Murron kanssa nyt, niin entinen minä oli toisenlainen. Siispä kierrättäminen osaltani vielä jatkuu. Tätä kirjottaessa tuli mieleeni yksi järjetön tapani säilyttää kauniita, mutta turhia tavaroita. Esimerkiksi muutama hajuvesi, joita en käytä, mutta en voi heittää poiskaan, sillä nehän ovat olleet kalliita ja pullot ovat kauniita. Siellä ne vievät tilaa vessan kaapissa.

Vaahtokarkkikakku

Tässä pyynnöstä vaahtokarkkikakun ohje! Vaahtokarkkien ystävänä tämä kakku on mielestäni aivan super hyvää, mutta tykkäsipä tästä myös vaahtokarkkeja inhoava miehenikin. Kakku ei todellakaan ole ällön makea, vaan juuri sopiva. Vaahtokarkkeja saa olla koristeena runsaasti, sillä ne maistuvat kakun kanssa todella maukkailta.

Ainekset

pohja:

100g voita

1/2dl sokeria

1/2dl ruokokidesokeria (tai fariinisokeria)

1 kananmuna

2 1/2dl vehnäjauhoja

1dl mantelijauhetta

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

3/4dl täysmaitoa

Täyte:

200g vaahtokarkkeja

2dl täysmaitoa

1rs (200g) maustamatonta tuorejuustoa

200g mustaherukoita

Koristelu:

vaahtokarkkeja

kermavaahtoa

1. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja ruokokidesokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten.

2. Yhdistä vehnäjauhot, manteli- ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri keskenään. Sekoita jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 24 cm) leivinpaperi. Levitä taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia.

3. Itse tein kaksi kakkua. Toisen kakun pohjan irrotin paistamisen jälkeen vuoasta ja halkaisin sen puoliksi, jolloin kokosin kakun tyyliin pohja-täyte-pohja-täyte. Toisen kakun pohjan jätin vuokaan jäähtymään ja kaadoin täytteen siihen päälle. Molemmat onnistuivat, joten ei ole väliä kummin tekee.

• 4. Paseeraa mustaherukat. Itse otin mustaherukat pakastimesta, joten sulatin ne ensin.
• 5. Kaada kattilaan maito ja vaahtokarkit, keitä hiljalleen kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Sekoita joukkoon tuorejuusto.
• 6. Yhdistä mustaherukat ja vaahtokarkkiseos. Sekoita vain pari kertaa, mikäli haluat kakkuun marmorikuvion. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti, tai yön yli.
• 7. Koristele kakku kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla.

Nam!

•  

Eteinen

Huoh, haaveissa valoisa eteinen. Mulla olisi jopa parempi valaisin eteisen kattoon, mutta jostain syystä se ei ole sinne tietänsä löytänyt. Ihme homma. Seinät maalattiin valkoiseksi, mutta niitä hetken tuijoteltuani totesin eteisen ilmeen liian valkoiseksi. Niinpä otin maalarinteipin kouraan ja lähdin läiskimään teippiä seinään ja maalia perään, tietenkin taas jämämaaleja käyttäen.

Eteisen ja keittiön väliltä poistimme välioven, jolloin todella ahdas ja hämärä käytävä tuli vähän käytännöllisemmäksi. Tumman ruskea senkki on isoisoäitini, ja se on kulkenut mukanani asunnosta toiseen. Nykyiseen valko-musta-harmaaseen tyyliini se ei kyllä mielestäni sovi, mutta en todellakaan lähde maalaamaan senkkiä hetken (tai vähän pitemmänkään hetken) mielijohteesta. Senkin takaseinä odottaa taulua. 

Maalasimme asuntomme väliovet valkoisiksi, mutta jostain kummallisesta syystä yksi ovi jäi maalamatta. Taas yksi ranskalainen viiva lisää to do -listaan. Olen jo tosin vähän tottunut tuohon yksinäiseen tummaan oveen, ja mietinkin että valkoisen sijaan sen maalaisikin mustaksi ja jopa liitutaulumaalilla.

Entiset asukkaat olivat ostaneet eteisen kaapistoon mittatilauksena pyökin väriset liukuovet vain muutama vuosi sitten. Rempan edetessä emme tienneet mitä tekisimme kaapistolle, kun lopulta vain yksinkertaisesti revimme sen irti ja laitoimme ovet syrjään. Lyhyen googlailun tuloksena selvisi, että liukuovelliset kaapistot eivät edes Ikeassa ole mitään super halpoja, puhumattakaan nyt mistään mittojen mukaan tehdyistä liukuovista. Sain idean tehdä kaapin sisäosan lastulevyistä, kulmaraudoista ja yhdestä vaatetangosta. Vanhat ovet maalattiin valkoisiksi (Tikkurilan Otex tässäkin aivan loistava tuote) ja otettiin takaisin käyttöön. Mielestäni liukuovet kaipaisivat jotain, mutta en vaan tiedä mitä. Pyörittelin mielessä DC-fix kalvosta tehtyjä kuvioita, ehkä pilkkukuviointia? Luovuin ajatuksesta, sillä siitä tulisi liian sekava. Liukuvärjäystäkin mietin, niin että oven alaosa on tumman harmaa ja yläosa valkoinen. Luultavasti ovet kuitenkin jäävät valkoisiksi.

Vaikka eteinen kaipaakin vielä lisävalaistusta, on se mielestäni toimiva ja mikä tärkeintä: se on vapaa kaikesta pikkutavarasta! En voi nykyään sietää mitään avonaulakkoja hattuhyllyineen tai ensimmäisenä sisään tultaessa näkyvää kenkähyllyä täynnä nuhjuisia kenkiä. Tein myös päätöksen, että eteisen liukuovikaapistoon pitää mahtua meidän perheen kaikki laukut ja asusteet, mielellään vielä niin, että niitä voi säilyttää väljästi.

Ensimmäiset synttärit

Lauantaina juhlittiin lapsen ensimmäisiä synttäreitä. Pom-pom -paperipallot ovat kyllä niin söpöjä, ja helppoja tehdä!  Itse käytin ohjeessa mainitun viiden silkkipaperiarkin sijasta neljää ja kauniita tuli silti. Vaahtokarkkikakku sai kehut ja teen sitä varmasti myös jatkossa. Juhlat meni hyvin, vieraat olivat huippuja ja sankari tyytyväinen.

Lapsen keinutuoli

Sain tämän keinutuolin aikoinaan 2-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Istuinosassa on vähän hassun näköisen Mikki Hiiren kuva ja tuoli on tietenkin kellastunut ajan saatossa. Tuunausprojekteja on jo aika paljon jonossa, joten Ikean pieni lampaantalja saa kelvata kunnostamisen sijaan. En ehkä edes osaisi päättää mitä tälle tekisin. Yrittäisinkö vain hioa ja lakata uudestaan vai kenties maalata, ja millä värillä? Oma lapseni jo keinuttelee tuolissa innoissaan, vaikkei pääsee tuoliin edes itse vielä istumaan. Lahjaksi saatu söpö Gantin tyynynpäällinen saa paikan keinussa, kun pieni keinuttelija leikkii muita leikkejä.

Keittiö

Ensimmäinen oma keittiö: niin monia mahdollisuuksia, niin monia päätöksiä. Mulla ei juurikaan ollut mitään selkeää ajatusta siitä, millaisen keittiön haluaisin. Vähän jotain industrial -henkistä, ehkä silti aavistus maalaisromantiikkaa, mutta silti se minimalistisuus. Lopputulokseen olen, suunnittelun vaikeudesta huolimatta, erittäin tyytyväinen. Tosin keittiö on itseasiassa edelleen vähän kesken, fiksuimmat hoksaavat kyllä mitä puuttuu.

Mutta viis siitä! Olen erittäin tyytyväinen integroituun mikroon (liikaa näkee esim. asuntomessuilla hienoja ja kalliita keittiöitä ja sitten siellä on se halpis mikro liian suuressa aukossa...eijei), isoon jääkaappiin ja pakastimeen ja induktiolieteen (että ne keraamiset on hitaita!). Tietenkin pidän kaikesta muustakin keittiössäni.

Ainoa mitä vatvottiin viimeiseen asti oli vetimet. Keittiö on Keittiömaailmasta, mutta vetimet haettiin Ikeasta. Yhä edelleen mietin, menikö valinta oikein :D

Keittiön lattiasta haaveilin pitkään. Kyseessä on Nora kumilattia, jota näkee paljon julkisissa tiloissa. Se vaan on ihana, ja käytännöllinen. Välitilaan kaavailin fasettireunaista valkoista laattaa tiililadonnnalla, mutta päädyimme kuitenkin nopeaan (ja näin jälkeenpäin ajateltuna kivempaan) ratkaisuun ja teimme välitilan itse laastilla ja Tikkurilan Luja -maalilla.

Keittiö on kotimme sydän, sillä siellä tapahtuu kaikki. Keittiön pöydän ääressä teen kaiken, kuten nytkin kirjoitan tätä blogia.