Ruma esine

Yh, mikä ei kuulu joukkoon?

 

Joskus minimalismi -termi oli minulle todella vieras. Kuvittelin aution, kaikuvan, valkoisen kodin, jossa on yksi kummallinen koriste-esine. Nyt ymmärrän, että minimalismi on ajattelutapa. Jollekin se voi tosiaan tarkoittaa edellä mainitun kaltaista kotia, jollekkin jotain runsaampaa. Minulle minimalismi on turhasta luopumista. Karsin tavaraa edelleen, ja vältän uuden ostamista. On vapauttavaa, kun ei koko ajan tarvitse haluta jotain uutta. Jotain vielä parempaa, jotain kivaa, jotain mitä muka tarvitsee.

Kun tavara on minimissä, ne kaikki jäljellä olevat pitää olla just eikä melkein. Oikeesti todella iso kiitos vanhemmilleni, joilta sain kesällä lahjaksi ison kassillisen vessa- ja talouspaperia! Mutta. Talouspaperi oli sitä kuviollista sorttia. Kun siivoan keittiötä, tungen talouspaperirullan kaappiin, mutta se on käytössä niin usein, että se on aina esillä. Kun tavaraa on vähän esillä, niin haluan että jokainen tavara on omaan silmääni kaunis. Jos nyt talouspaperirulla yleensäkään voi olla kaunis. Kuviollisena se ei ainakaan ole.

Nykyään ajattelenkin, ettei minun tarvitse sietää rumia esineitä kodissani. Jos en löydä täydellistä, en osta mitään. Odotan kunnes täydellinen tulee eteeni, vaikka se kestäisi kauan. Voi käydä niinkin, etten kohta enää tarvitsekkaan jotain muka siinä hetkessä niin tärkeää. Niin käy usein. Epämieluisat lahjat lahjoitan eteenpäin niitä oikeasti tarvitseville. Talouspaperia on vielä jokunen rulla jäljellä, ne toki käytän loppuun :)