Kummilusikka oli minulle aika outo ja vieras juttu, vaikka omistan sellaisen itsekin. Oma lusikkani lojuu käyttämättömänä jossain vanhempieni kaapin perällä, ja ehkäpä juuri siksi kummilusikan pointti ei oikein ole avautunut minulle. Kallis lusikka, jota ei edes käytetä! Oman lusikkahistorian takia, en ole edes ajatellut, että luultavasti muut ihmiset kuitenkin ottavat kummilusikan käyttöön. Onkohan asia näin, vai pölyttyvätkö muidenkin lusikat kaapissa?
Itse mittaan tavaran arvon sen käytettävyydessä. Olkoon vaikka kuinka kallis hilavitkutin, mutta jos en tee sillä mitään, niin ensinnäkin en sellaista osta/halua ja toiseksi pistän kiertoon, jos jostain syystä tällainen kapistus on kotiini päässyt. Oman lapseni kummilusikan käyttöarvo on tästä päivästä lähtien aika kova, sillä hän saa nyt harjoitella sen avulla syömistä. Lusikka on myös todella kaunis, kiitos siis kummeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti